"Se kapine on tarpeeton tavara ihmiselle… Kun saisi narratuksi jonkun sen ostamaan." Mutta Riesa jätkä, joka oli kuullut hänen äsken torilla kehuvan tuota samaista arkkuaan ainoaksi tarpeelliseksi, muistutti häntä siitä ja kehoitti:
"Muista lupauksesi."
Mutta ei Jönni. Hän kinasi vastaan ja selitti:
"Liikeasioissa pitää puhua aina tilanteen mukaan… Ja elämässä esiintyä semmoisena kuin tarve kulloinkin vaatii." Heidän välillänsä sukeutui ruumisarkun tarpeellisuudesta ensin järkeily. He pohtivat sitä asiaa aivan tosissaan, useimmat Jönniä vastaan. Jönni piti puoliaan, kinasi:
"Jos sinä pysähdyt itsellesi ruumisarkkua haalimaan… etkä raha-arkkuun pantavaa… niin miljoona laulaa sivu suun."
Hän kinasi sitä suurella hartaudella, väittelystä kiihtyneenä, ryypiksi ja tenäsi:
"Mutta minä annan miljoonan suuhun laulaa… Enkä kiinnitä sitä pääomaa ruumiskirstuun."
Ja niin kehittyi kinasta tora, torasta riita, johtuen asiasta toiseen, sikäli kuin humalluttiin. Väiteltiin siitä, mihin on edullisinta miljoona sijoittaa. Jönni jo suuttui ja kiisti:
"Minä tiedän sen asian paremmin… Sillä minä olen jo miljoonia liikuttanut."
Se oli jo vilpitöntä riitaa. Jönni toraili ynseänä: