"Ka", tapaili Nuutinen jotain sanoakseen, ja Jönni kehitti ajatuksen loppuun, puhellen:
"Siitä vain tulin arvelleeksi, että silloin ei tarvitseisi taakka selässä marssia eikä rannassa jätkänä olla, vaan eläisi niin että heliseisi."
Mutta oitis hän unohti nyt miljoona-asiansakin, muisti taas vaaransa, ja siinä arkku selässä Nuutisen rinnalla astuksiessaan vieläkin päivitteli, oudosteli:
"Mutta oli, totta vie, jo täpärällä, että ei kokonaan mennyt!"
XV.
Mutta jatkamme.
Poliisikamarissa herrat tutkivat visusti Jönniä, kyselivät millä asioilla hän vaeltaa.
Mutta Jönni alkoi kieräillä. Ei hän halunnut niin salailla rikoksiansa, mutta kun asia tuntui nololta, kun sanomalehdissäkin sillä ilveilivät, niin ei hän halunnut suoraan puhua, vaan selitteli:
"Oli vain rahoja taskussa, niin yritin, että eikö tuo kieriessään kasvaisi."
Hän selitti, kuinka oli arpajaisissa voittanut kaksituhatta, ja poliisi huomasi asian oikeaksi, ja Jönni nyt selitti: