"Se on se sama jätkä, joka humalapäissään teki jo yhden huvimatkan sinne pimeyden valtakuntaan."
Ja nyt Jönni hoksasi ja tapaili ihan hämillään:
"Onko tämä asia jo niin pitkällä?"
Ja kun selvisi, että on, niin aivan päivitteli:
"Kato tuota nikkari Pirisen pahusta, kun lähetti minut pystyttämään ristiä omalle haudalleni!"
"Ka", kävi renki jo välinpitämättömäksi ja lisäsi:
"Sittenpähän olisit tiennyt, että se on… Kun olisit omin käsin sen pystyttänyt."
Mutta Jönni nosti taas tavaran olallensa ja lähti kantamaan ristiänsä. Hän kantoi sitä halki kaupungin Pirisen asuntoa kohti. Joukko katupoikia yhtyi takana seurueeksi. Heitä huvitti tämä omituinen ristiänsä kantava mies. He kulkivat liutana jälestä ja lukivat ääneen rististä sen taaksepäin, heihin päin käännettyä kirjoitusta: "Tässä lepää satamamies Jönni Lumperi. Kuoli Herrassa ja lepää Rauhassa ylösnousemiseensa asti."
Kun hän palasi Piriselle, asetti hän ristin seinää vasten ja ilmoitti:
"Tämä olikin minun risti."