"Ristiä tässä kannan…"
Ja peitelläkseen, että se on hänen oma ristinsä, hän lisäsi:
"Yksi on joutunut taas ristin alle."
Mutta Purunen oli juur'ikään kuullut vihiä Jönnin äskeisestä kuolleista-nousemisesta, ja kun ei Jönniä tuntenut, niin tuota herännyttä tarkoittaen vastaili:
"Eräs toinen jätkä taas kuuluu äskettäin päinvastoin päässeen ristin alta pois."
Mutta ei Jönni sitä ymmärtänyt, ja niin he erosivat.
Se yömaja, johon Jönni nyt yöpyi, oli niiden hänen "murhaajiensa" salainen piilopaikka, sillä he olivat liitossa sen isäntäväen kanssa. Kun heidän oli täytynyt asioittensa vuoksi hiipiä Tampereella käväisemään, olivat he piiloutuneet samaisen isäntäväen kamariin. Sieltä heitä ei voinut poliisi etsiä.
Ja sen kamarin viereiseen kojuun sijoittui nyt Jönni tavaroinensa, arkkuinensa. Hän oli jo riisuutunut paitasilleen ja valmistautui levolle.
Mutta salapoliisi Hytinen, joka etsiskeli sekä Jönniä että Jönnin murhaajia, veti tavallisesti nuottaa yömajoista. Siellä hän lyöttäytyi tutuksi epäiltävien henkilöiden kanssa, urkki niiltä asioita kavalilla puheilla ja oli siten vetänyt jo monet oivat apajat.
Ja nyt työntyi hän Jönnin kojuun ja herkesi tuttavaksi, alkoi puhella. Mutta kun hän huomasi Jönnillä olevan niin vakavat matkatavarat kuin ruumisarkun, ei hän sitä epäillytkään veijariksi. Luuli vakavaksi isäntämieheksi, varsinkin kun pukukaan ei nyt näin paitasillaan ollessa herättänyt huomiota. He juttelivat yhtä ja toista.