"Vie saakuri!"
Jönni huudahti sen ihastuneena ja kateellisena samalla. Hytinen innostui, huudahteli:
"Suurrosvo! Oikea miljoonarosvo!"
Jönni mietti vakaana.
"Vai mitä, isäntä?" peräsi Hytinen.
Ja silloin Jönni ikäänkuin heräsi ja ilmoitti:
"On sitä miestä lykästänyt!… Kun kieritti kaksi miljoonaa ihan vieraalla!"
Ja hän aivan masentui omasta huonosta onnestansa ja puheli kateellisena, alakuloisena:
"Minä taas vaikka miten vuovaan, niin ei luonnu. Takapakkia vain antaa."
Hän puheli sen lapsen herttaisella kateudella. Harmitti se, kateeksi kävi, kun toista oli onnistanut ja itseään ei. Kuin masentunein mielin hän jatkoi, selitti: