"Kyllä minä tunsin sen."
"Soo!"
Hytinen kiintyi siitä asiaan, peräsi tuntomerkkejä kysyen:
"Minkä näköinen tuo oli ulkomuodoltaan?"
Ja Jönni selitti:
"Ulkomuodoltaan oli oikein kunnon mies." Hän muisteli Anttia, tuttavuuttaan sen kanssa, ja puheli:
"Viinojakin kerran ryypittiin yhdessä, ja miehessä ei ollut vikaa."
Ja oitis johtui hän siitä muistamaan nykyisen viinakiellon, ja puhe kääntyi siihen. Jönni olisi halunnut niillä ristinsä teolla ja hautansa kaivamisella ansaitsemillansa markoilla ottaa ryypyn ja valitti Hytiselle:
"Nyt ei saa mistään."
Mutta telefoonissa kutsuttiin Hytistä kotiinsa, ja niin oli jo pakko erota. Hytinen vakuutti vieläkin maksavansa luvatun palkinto-osuuden, ja Jönni alkoikin jo miettiä salapoliisiksi antautumista.