"Leikkasin äsken erään Jönni Lumperi nimisen helsinkiläisen jätkän."
Vasta nyt sai Nuutinen tarkemmin kuulla Jönnin leikkauksesta.
Puttilainen lisäsi:
"Sydänvika oli ollut miehessä… Sydän oli heikontunut ja tehnyt stopin."
Ja taas heltyi Nuutinen onnettomalle ystävällensä ja puheli hänestä lääkärille vakaana:
"Ka… Hänkin kun rakasti sillä sydämellään tätä maailmaa liiaksi, niin ei ihme, että sydän jo väsähti ja toppasi lopulta."
Mutta eivät he junan lähdön vuoksi ehtineet sen pitemmältä jatkaa. Junassa muisteli Nuutinen Jönniänsä, suli hänelle lopen, varsinkin sen leikkauksen takia, ja kertoili toisille asiaa ja puheli:
"Vainaja olisi ollut säällinen mies, jos hänellä ei olisi ollut niin liika hyvä sydän tätä maailmaa kohtaan."
Kuulijoihinkin tarttui vakava mieliala. Muistettiin kuolema, elämän pettävät ilot. Nuutinen jatkoi Jönnistä:
"Oli kuin lapsi… Ikänsä kaiken vain turulla huoletonna soitti. Mutta siellä hän on nyt, vainaja."
Ja hänen surunsa oli syvä, ja niin lähestyi hän Riihimäkeä.
* * * * *