"Jaa… Jaa…"
Ja niin täytyi Nuutisen taas lähteä Jönnin jälille Helsinkiä kohti,
johon oli hänet käsistänsä päästäessään Riihimäeltä lähettänyt.
Matkalla hän kertoili asian Jussi Tiupalle ja päivitteli harmistuneena
Jönnin kujeista ja menoista:
"Mutta se ei ihmisestä jätkä lakkaa, jos siitä ei tule miljoneeri."
Sillä hän ei ollut siinä kiivauksissaan muistanut Riihimäellä tutkia tätä Jönnin uutta ylösnousemusta. Ja sekin seikka lisäsi epäselvyyttä.
Niinpä hän nyt junassa ajaessaan tuli asiaa miettineeksi poikin ja pitkin, ja kun hän ei tuntenut sitä Antti Pitkäs-vainajan leikkaamisasiaa, vaan luuli Jönnin leikatuksi, niin alkoi hänestä asia tuntua kerrassaan jo oudolta.
XIX.
Mutta Helsingissä oli nyt surua Jönnin ystävien kesken. Sanomissa oli jo kuolinilmoitus ja lisäksi sitten kertomus Jönnin surullisesta lopusta, myrkyn juomisesta. Liisa näki nyt toiveensa raukeavan. Hän itki Jönniä.
"Hyvä mies hän olisi ollut", puheli hän puhemieseukollensa. Se lohduttamaan.
"Onhan se vielä ylösnousemus", puheli hän savut imaistuaan, lohduttaen:
"Niin että taivaan ilossa saatte… Niinkuin toisenne kohdata."