"Olin vain siellä matkoilla vähäsen kauppa-asioissa, niin ostin tuon irtaimiston sitä varten, että möisin hänet… Jos joku sattuisi semmoisen taloustavaran puutteeseen."
Poliisitkin olivat toki jo rauhoittuneet. Peräilivät kyllä yhäkin niitä
Jönnin matkoja, mutta Jönni selitteli viattomasti:
"Kauppaneuvos Lumperihan se tässä vain äsken kehoitti onnea koettamaan, niin yritin ja lähdin reissuun, mutta eihän se mitä onnistunut. Aina pimeyden valtakuntaa myöten sain vain turhaa koluta."
Poliisit poistuivat ja miettivät asiaa. He aikoivat tietysti kertoa kaikki poliisikamarissa, mutta kun heillä ei ollut huomenna siellä virka-asioita, jäi ilmoitus tuonnemmaksi, ja se seikka aiheutti sitten uuden selkkauksen.
* * * * *
Mutta samoihin aikoihin oleskeli Jönnin toinen morsian, Kourun leski, Helsingissä niitä rakkaustavaroitansa häitä ja kihlajaisia varten ostamassa. Samalla oli hänellä pankkiasioita toimitettavana.
Ja nyt hän joutui sisällisesti pulaan. Teki näet mieli käydä kuulua sulhastansa tervehtimässä, mutta siveänä ja hurskaana naisena ei tiennyt, olisiko se aivan sopivaa. Hän mietti ja mietti. Rakkaus veti.
Mutta eräs toinen pankki oli nyt korottanut talletuskorkonsa puolta prosenttia korkeammaksi sen pankin korkoa, jossa hän talletti isoja rahojansa, ja tuon toisen pankin tuttu virkamies oli häntä kehoittaen kehoittanut muuttamaan rahansa heidän pankkiin. Sitä asiaa punnitessaan sai leski nyt sopivan asian käydä sulhastansa kauppaneuvos Lundbergia tervehtimässä, neuvotellakseen hänen kanssaan asiasta. Tuntuipa kuin olisi hän velvollinenkin näin suuressa ja tärkeässä asiassa neuvottelemaan sulhasensa kanssa, varat kun olivat jo tavallaan yhteisiä ja sulhanen suuri liikemies. Hän siis pukeutui ihanaksi kuten aina rikas morsian ja lähti juhlallisin mielin tuolle tervehdysmatkalle sulhasensa, oikean kauppaneuvoksen luo.
* * * * *
Ja nyt oli kauppaneuvoksenkin talossa kiusaa Jönnin liiketoimista. Punturi oli saapunut maatilaansa myömään, ja hänen puheistaan oli kauppaneuvos tuon petkuttajan tuntomerkkejä kyselemällä alkanut epäillä veijariksi kaimaansa Jönniä, ja lopulta hän oli asiasta varmakin.