Ja silloin saapui poliisi Nuutinen, tuli suoraan Jönnin asunnolle ja aikoi vangita. Mutta kun Jönni oli poissa, ruumiskirstuansa myömässä, ja ovi kiinni, peräsi hän miestä talonmieheltä. Se taas, luullen Jönnin kuolleeksi, ilmoitti:
"Se on jo taivaassa."
Niinpä lähti Nuutinen poliisikamariin ja puhui asiansa. Mutta sinnekin oli jo saapunut prokuraattorinviraston virallinen ilmoitus Jönnin kuolemasta, ja komisarius ilmoitti:
"Se on nyt jo paremmilla markkinoilla." Nuutinen kävi ymmälle. Hän selitti vielä äsken nähneensä Jönnin Riihimäellä, mutta silloin hänelle näytettiin tuo prokuraattorinviraston todistus. Hän luki, epäili ja ihmetteli:
"Sehän nyt on ihmeiden ihme." Hän alkoi ihan kiistää vastaan. Ja lopulta sukeutui aivan kina.
"Minä sen paremmin tiedän", suuttui näet Nuutinen. Mutta kun se tuntui komisarius Pökeröstä turskilta puheelta, näin esimiehen edessä, niin hän suuttui ja komensi Nuutiselle:
"Ei täällä saa kinata."
Mutta komisarius Lepuri toki ryhtyi sovittelemaan ja tyynnyttelemään, puhellen Nuutiselle:
"Konstaapeli Nuutinen on nähnyt Riihimäellä kummituksia." Ja kun
Nuutinen vaikeni, niin hän aivan lohdutellen vakuutti:
"Kyllä Nuutinen saa uskoa, että se on kuollut." Nuutinen poistui. Käytävässä tuli vastaan Punturi ja, luullen Nuutisen olevan Helsingin poliiseja, selitti etsivänsä erästä Jönni Lumperia.