"Jaa niin että myötävänäkö tää talo on?"
Hinnasta huolehtiva Punturi alkoi silloin tietysti aluksi hidastella, milteipä kiellellä.
"Ei tässä niin myöntihalujakaan ole… Paitsi minkä tää akkaväki on ruvennut vähän siitä puhumaan", väänsi hän kuin muina miehinään, Mutta kun Jönni jatkoi, oli hän taipuvinaan ja lopulta jo kysäisi:
"Kukas tää vieras on?"
Ja Jönni alkoi selittää. Miten liekin ollut, niin johtui hän aivan vaistomaisesti nyt vetoamaan isoisiin tuttavuuksiinsa, kauppaneuvos Jöns Lundbergiin. Hän kysäisi:
"Tunnetteko kauppaneuvos Lumperin Helsingistä?"
Tietysti Punturi sen myönsi, ilmoittaen:
"Tokihan me kauppaneuvos tunnetaan… Korvakuulolta nimittäin."
"No", ilmoitti siihen Jönni, varmasti kuin iskien. Hän aikoi ilmoittaa olevansa tuon kauppaneuvoksen kaima, mutta miten ollakaan niin ajatustyö kääntyikin omavaltaisesti uusille urille. Hän pysähtyä töksähti sen johdosta tuohon "no" sanaan ja jatkoi toisin äänin, kuin toisesta asiasta puhellen:
"Mutta mitäpä niistä… Kauppaneuvoksista ja muista… Samoja kuolevaisia me kaikki täällä ajassa olemme."