"Nämä ajathan, nämä nyt ovat epävarmoja", alkoi hän oppineen eleillä ja lisäili:
"On sentään ilahduttavaa, että setä vielä näissäkin konjunktuureissa uskaltaa yrittää ja spekuleerata."
Jönni ei siitä erikoisia ymmärtänyt ja vielä vähemmin välitti koko puheesta. Hän eli omia elojaan. Agronoomi johteli puhetta, rohkaistui, otti ryypyn, toisen, ilostuikin. Nyt hän jo alkoi puhua politiikasta, kysäisten äkkiä Jönniltä:
"Mutta à propos! Mitä mieltä setä muutoin on näistä meidän nykyisistä poliittisista oloistamme? Ja sanokaamme koko politiikasta yleensä?"
Ja Jönni oli nyt valmis vastaamaan vaikka mihin.
"Politiikka on aina politiikkaa", lasketteli hän vastauksen, ja kun päässä yhä oli sopiva määrä viinaa ja hän luuli taas yritettävän häntä puijata ja hintaa kiskoa, niin hän kerskasi:
"Mutta minua ei politiikassa petetä."
Hän istui selkä ojona kuin lankku ja todistaakseen, miten taitava hän on politiikassa, alkoi hän kertoa siitä, kuinka Hankku jätkäkään ei ollut onnistunut häneltä kieräilyllään ryyppyjä puijaamaan. Hän puheli:
"Hankku siinä lähtiessä…"
Toiset tietysti luulivat Hankun olevan jonkun merkkimiehen. Jönni jatkoi: