"Se on liike-elämässä niin että… kuhunkin asiaan ja henkilöön on suhtaannuttava objektiivisesti… sen laadun ja sen semmoisen mukaan, eikä jotain yleistä perussääntöä noudattaen. Ja esimerkiksi antamalla subjektiivisille tunteilleen valtaa."
* * * * *
Ja niin alkoi puhe sujua ja johduttiin jo koskiasiaan.
"Meille kyllä agronoomi Paapuri suvaitsi jo asiasta telefoonissa ilmoittaa", selitti Kahilainen, kun Jönni alkoi asiastansa puhua. Ja Jönni ilmoitti nyt:
"Se olisi se julman iso Pauhukoski nyt menossa."
"Jassoo!" selvisi asia Kahilaiselle. He tunsivat Pauhukosken. Olivat tiedustelleet sitä ostaaksensakin, mutta omistaja, ulkomaalainen Gesellschaft sitä jo sitä asiaa varten, ei ollut suostunut kauppaan. Kahilainen hoksasi Jönnin, "kauppaneuvoksen", nyt ostaneen kosken tuolta yhtiöltä ja puheli:
"Olette siis äsken ostanut sen?"
Jönni myönsi, selitti:
"Ostin sen metsätkin siitä, niin koski tuli yhdessä rysyssä ja joutaisi nyt mennä. Koko hyvä."
Kahilainen ihastui. Hän aikoi jo tiedustaa hintaa, mutta Jönni ehti ennen, peräten: