Hän selitteli:
"Hoitokustannukset noin paljon… Korko noin monta prosenttia… Kuoletus… prosenttia, sanokaamme neljä… Omat menot vielä… prosenttia… no puoli… Setä näkee, että se on liikaa. Kuusi. Jaa, setä."
Mutta kun Jönni ei hellittänyt, niin hän sittenkin suostui, vaikka näön vuoksi väkisteli. Ja he vahvistivat kaupan kättä lyöden. Ja he elivät nyt yhä rennommin. Agronoomi jo esteli sitä tuhlausta, sanoi:
"Eiköhän tuo jo vältä."
Mutta Jönni oli nyt jo miljoonamiehen päällä, ei surkeillut rahaa ja tenäsi:
"Miljoonamiehellä ei saa olla kukkaroa, vaan ainoastaan rahaa…
Muutoin sitä ei tunneta."
* * * * *
Mutta nyt oli jo selvitty.
Oikeastaan olisi agronoomi halunnut lähteä Jönnin puhemieheksi Kourun leskeä Mariaa kosimaan, mutta ei nyt virkatoimiltaan joutanut. Sinne Kourun taloon kun olikin vielä yli sata kilometriä matkaa, niin ei sitä ennättänyt. He sopivat siis niin, että Jönni käy nyt ensin yksin, ainakin tutustumassa.
"Hän on tuommoinen vaatimaton ja yksinkertainen ihminen. Niin että sedän ei tarvitse turhia ujostella", neuvoi ja rohkaisi agronoomi Jönniä.