»Häh?»
Ja Sakari selitti:
»Minun monimittainen saarnani matoi niinkuin raamatun käärme ja pitkä mato pirun paratiisiin, jossa piru jo Eevasta lähtien valtansa suostuvaiseen vaimoon ja viisauteen perusti. Ja siellä se saarna sitte, sanan voimalla, niinkuin pitkä mato luirusi ja kolusi ja koukerti ja pisti viisautta, ja niin kukisti viisauteen ja alati taipuvaisen ja myöntyväisen vaimon vehkeilyihin perustuvan pirun vallan ja kurnutti miehen korvaan ja marnutti tämän syntisen suomenkansan korvaan, että: pelasta pöksysi, sillä emännällisyys ei ole sinulle, oi suomenkansa, autuudeksi, sillä viisaampi on sinun kanoja kuin haikaroita hoitaa… Ja kansa kuuli ja uskoi ja luopui viisaudesta ja vaimosta, niin että mies hylkäsi haikaran ja piti kanan, niin että itku ja hammasten kiristys ei pidä enää Beliaalissa uskon-taidollisten huoneessa kuulumaan. Ja Herra antoi minulle palkaksi kolme morsianta, niin kuin Laaban antoi Jaakobille kaksi neitsyt-tytärtänsä, että hänellä se hyvä ja lempeä olo kaksinkertaisesti olisi. Mutta minulle antoi Herra kolme.»
»Minkätakia se Herra antoi?… Kolme morsianta sinulle?» tuli mies uteliaaksi ja Sakari todisti alttiisti, voitokkaasti:
»Koska minä Beliaalissa viisauden ohella paljastin ja kukistin lihan kauhian vallan, niin että nälkäisenä ja keppi kädessä pitää suomenkansan ennen niin ylpiän lihan nyt vaeltaman, ja nöyränä vaimon ovelle kolkuttaman ja hiipimän niinkuin yössä vaeltajan. Ja niinkuin raadollisen, pitää sen emännältä ja neitseeltä ahkerasti anoman ja hartaasti ruikuttaman ja houkuttaman ja mairittaman ja liehuttaman, sillä minä otin siltä vapaa-passit ja papinkirjat pois ja panin uskonpunnukset konttiin ja uskonkiirat eväspussiin, niin että sen pitää vaimoon sidotun oleman.»
Mies kuunteli kuin lumottu, kädet housuressujen taskussa. Sakarissa nousi profeetan henki. Hän julisti miehelle:
»Sillä kun minä kolistan, niin luidenkin pitää elävöitymän. Ja niin on suomenkansa nyt uskon ja sanan avulla minun nimeeni ja mukaani alati kukistava lihaansa, niinkuin syömäri, ruoka- ja mässäri juomahaluaan. Ja kun Herra ihmeissään katsoi ja kuunteli ja höristi, jotta kuka se hänen kansansa keskuudessa sai semmoisen hurskauden aikaan, niin minä sanoin Hänelle että: Laskeudu huoleti levolle, Herra, eläkä päly ja pelästy, sillä minä se täällä sinun huoneessasi, sanakangella oorninkia ja kuria kolistan. Niin, että Sinä, Herra, itse lepää vain ja ole, eläkä talon menoissa kährää ja kurku, sillä kyllä minä asiat oikeaan holliin soitan ja nelistän ja kaihdan kissalta kermat, ja sen alati suloilumenoon taipuvan vaimon viekoittajalta…»
Hän innostui. Herrasiunaa! Ihan hän yltyen kerskasi:
»Ja silloin Herra mielistyi minuun ja sanoi, jotta: Sinä olet oikea ja kolea profeetta ja minun koturini ja kolistajani, ja siksi pitää sinun, niinkuin Jaakobin, muustakin kuin emännistä äveriöitymän ja isoksi isännäksi paisuman, ja sinun kansasi ja siemenesi pitää uskon-pulliaisiksi ja sanan sukukunnaksi kutsuttaman, ettäs sanalla synnit luista, ja hornat hongista kolistit ja köyhyydet ja kivut kartanoilta karkoitit ja synnillisen viisauden, sen kauhean jalkavaimon, Beliaalista suolle soittamaan lähetit. Aamen!»
»Aamen… Mitä se aamen on?» kiihtyi seitsenpäisen miehen uteliaisuus ja
Sakari selitti: