Kävi kuin humaus elämässä. Kaikki oli valmista.
Ja niin alkoi Sakari koota kopeista väkeänsä.
Ja kun kaikki olivat jo koolla, valmiina lähtöön, muisti Sakari vallesmannin neuvon, että taitavalla puheella voi hullun tehdä viisaaksi. Hän alkoi sitä asiaa joukolle valaista, selittäen:
»Te kaikki olette nyt hulluja.»
»Olenko minäkin?» tarttui silloin eräs.
»Olet», vakuutti Sakari. Mies uskoi. Sakari jatkoi:
»Mutta kun hulluille osaa viisaasti puhua, niin ne ovat kuin viisaita.»
Koko joukko nauroi riemusta. Sakari jatkoi:
»Ja nyt kun minä vain puhun teille viisaasti, niin — ei saa silloin olla hulluja, vaan viisaita.»
Joukko remusi. Sakarilla oli taivaaseen lähtö jo ihan valmis. Hän vain järjesteli ja selitti vielä, miten on taivaaseen tultua oltava ja asetuttava. Hän selitti: