»Poika hoi!» kiivastui Sakari moisesta jumalattomuudesta. Herran pilkkaa tuo moinen on. Hän ryhtyi selittämään miten vahva turva Herra on. Hän tenäsi:
»Herran turva on niinkuin iso honka… Sen latvaan kun kerran kiipeät härkää pakoon, niin et tarvitse pelätä vaikka härkä miten möyryäisi.»
»Elä kinaa!» kiivastui lopulta jo poika. Sakarikin varustautui jo riitelemään hurskaan asiansa puolesta, mutta tuskin sai suun vuoroa.
»Iso honka!… Paholainen!» suuttui jo poika ja, kuin halveksuen, ynseili:
»Et siellä hongan latvassa syömättä kuitenkaan montakaan viikkoa kykkisi… Jos sinulla siellä kerran on maha kaikkine nykyaikaisine suurine vaatimuksineen mukanasi…»
Tosi tora. Riideltiin ihan rehdisti. Lopulla Sakari pojalle ynseili ja halveksui:
»Sinulla, poika kuule, on päässä liiat kehrinpuut kierimässä…
»Häh?»
»Niin, jotta sinä olet liika viisas!» haukkui Sakari.
»Paholaisen hongan kolistaja!» kiivastui poika moisesta loukkauksesta, kiroili, haukkui ja lähti astua vetkottamaan, pannen uhallakin ilkeäksi lauluksi.