Istuttiin kuin piinapenkillä. Erästä siinä pulassa jo ihan kuin yskitti.
Mutta vallesmanni oli jo hiestä kuin likomärkä. Pulassa siinä kävellä väännätteli hän akkunasta katsomaan ja ärjyi siitä Puddelle sinne ulos:
»Kärrin luo meni Pudde!… Sinä saatanan elävä!»
Mutta äänettöminä alkoivat johtokunnan jäsenet poistua tästä piinan huoneesta. Vallesmanni aivan odotti sitä. Kostaa hän tahtoi nyt Sakarille, muljautteli vihaisesti ja varustautui.
* * * * *
Ja nyt he olivatkin kahden kesken. Vallesmanni kävi aivan omin käsin sulkemassa oven, vaikka kiinni se enneltäänkin oli. Sen tehtyään hän oitis kähisi kaikella vallesmannin virkamahdilla Sakarille vihasta:
»Sinä saatanan lurjus!»
Hän puhui hiljaa, kähisemällä, etteivät vain seinän takana kuulisi.
Sakari oudostui ja yritti jotain sanoa, mutta vallesmanni tiuskasi:
»Suu kiinni!»
Ja ihan kuin olisi aikonut lyödä Sakaria, kähisi hän: