»Kuinka sinä uskallat solvata ja sanoa, että minä en olisi normaali![1]»
[1] Täysjärkinen.
Se normaali-sana sotki nyt Sakarin ajatukset. Ei hän sitä ymmärtänyt.
»Normaali ja», kähisi vallesmanni, puhuen siitä, miten hän oli äänellään ja puoltamisellaan auttanut Sakarin johtajan virkaan, ja soimasi:
»Että ilkeätkin!»
Sakari ei saanut suunvuoroa, eikä hän siinä pökerryksissään olisi kyennytkään liikoja selittämään. Vallesmanni käväsi varmuuden vuoksi vielä uudelleen sulkemassa oven ja uhitteli:
»Mutta minä tahdon asiassa revanshe'in.[1] Oikeudellisen ja moraalisen revanshin minä tahdon.»
[1] Koston.
Silmäterät välähtelivät vihasta. Hän uhkaili aikovansa ruveta johtokunnassa rettelöimään, hakemaan jos mitä Sakaria vastaan, eikä helpottavansa ennenkuin oli saanut Sakarin viralta.
Kuumeisena ja kuohuvana työntyi hän ulos, haukkui kartanolla koiransa pahanpäiväiseksi ja niin ajoi nyt kiihtyneenä kotimatkalle.