Taas se ruuna! Salavihkaa esti hän sen toki, kovistamalla sitä ohjaksista. Ruuna sen oivalsi ja alkoi puolestaan siinä menon ohessa pitää varaansa, voidakseen yhtäkkiä, varkain… Pykäläinen jatkoi vakavana:
»Ennen täälläkin kyllä oli paljon pimeyttä ja…»
Visusti piti hän silmällä ruunaa ja varoi samalla, ettei sitäkään vaarinpitoa Sakari huomaisi. Ruuna puolestaan unohti koko meno-asian ja hautoi uhallakin sitä omaa, kavalaa aikomustaan.
Mutta pääsi Pykäläinen toki siihen ehdokas-asiaan. Vasta tällä matkalla
oli hän kuullut, että Sakari oli ilmoittanut vallesmannin olevan hullun.
Ruunan kujeita yhä silmälläpitäen, tiedusti hän nyt sitä asiaa, ja
Sakari todisti vallesmannin puolesta:
»Kyllä se totta on. Ennen löytää kalasta kirpun, kuin vallesmannin päästä viisauden vikaa.»
Uskovainen Pykäläinen oli tulla vallesmannin sairauden takia ihan kuin jo murheelliseksi ja puheli:
»Olisi hyvä, jos Herra armossaan osottaisi meille viisaamman miehen. Siellä valtiopäivillä kun kuitenkin täytyy maallisista asioista päättää.»
»No Jussi Punnittu», riemastui siihen Sakari. Pykäläinen aluksi oudostui. Miten se Sakari nyt vihollistansa!
Mutta tiukasti todisti Sakari, Jussi Punnitulle kostaaksensa, sen kauheata viisauden liiallisuutta:
»Siinä on ihan liika viisas mies. Ihan pirun kyynäröllä mitaten on sille syntiselle viisautta annettu!»