Niin. Niinhän se on. Emme me syntiset herää vähästä. Eivät meitä saa hereille laiskat papit, jotka vain ohimennen, viran puolesta, koputtavat. Sitä mietiksi saarnan johdosta tämä ihmislintusten viaton joukko. Eikä täällä nyt näkynyt koko synnistä ja ynseydestä muuta merkkiä kuin tuo laitumella paatuneena nukkua muljottava härkä. Se piti vihaisena silmällä sitä lehmää, johon se oli suuttunut.
Voimallinen saarna jatkui:
»Jos se vaimo ei koputtamisella herää, niin minä alan kolkuttaa.»
Aivan niin: Yhä voimakkaammin alan saarnata. Helppohan tämä on käsittää, tämän saarnaajan sanoma. Ihan suorastaan se meni sydämeen.
»Minä kolkutan ensin hiljempaa, mutta jos ei se auta, niin minä alan kolkuttaa yhä kovemmin ja kovemmin!»
Niin. Kunpa papitkin tekisivät tehtävänsä niin hartaasti ja tunnollisesti! Sakari julisti yhä voimallisemmin:
»Ja jos ei kolkuttaminenkaan auta, niin minä alan kolisuttaa.»
Niinpä kyllä! Kolme astettahan se pastori Pöndinenkin vierailusaarnassaan oli sanonut olevan ihmisen heräämisessä. Sakari jatkoi:
»Minä kolistan oveen ja seiniin… Jos ei palikalla kolisuttaminen auta, niin minä otan halon ja alan sillä kolisuttaa.»
Ja ihan voimalla ja kuin täynnä henkeä, julisti hän: