»Sittepähän saa selvän, kuka on hullu ja kuka viisas, kun on seinä välissä, sillä toisiinsahan ne muuten sotkeutuisivat…»
Ja siitä sitä sitte keskusteltiin: viisaus-asiasta, sen eri osastoista, hulluudesta ja muusta. Niitä siellä seinien sisällä olijoita, huoneeseen päässeitä, sääli tietysti Pykäläinen. Kiitollinen hän oli itsensä ja muiden ulos jääneiden puolesta, ja nöyrin mielin hän puheli:
»Ja meidän ei siis sovi olla ylpeitä ja ynseitä siitä, että Herra armossaan on antanut meille seinän taakse jääneille tarpeeksi asti viisautta.»
»Ka… Mitäpä siitä ylpeilee», laiskotteli Hippiläinen ja Pykäläinen jatkoi:
»Herra on vain sitä viisautta jakaessaan käyttänyt meille mitatessaan isompaa punnusta, kuin niille siellä seinän takana olijoille mitatessaan…»
Ja Sakarilta hän tiedusti:
»Vai mitä johtaja siitä arvelee? Siitä, että Herran punnukset ovat kussakin tapauksessa erilaiset … viisauttakin meille mitatessa.»
»Erilaiset ovat», todisti Sakari, mutta varmuudella hän lisäsi:
»Mutta vaaka on aina sama.»
Ei siis ole asiassa Jumalan taholta mitään väärää. Sakari oli aina valmis Jumalansa asiaa puolustamaan, ja siksi hän siihen vaakaan vetosi ja vielä lisäsi: