LOTTA. Ka siitä Antista.
PIRKKA. Pyh!… No johan minä nyt huolisin vanhasta ukosta!…
Mokomastakin hyvästä!
JUTIKKA. Eipä sillä ole vielä täyttä kuuttakymmentäkään… Vännillä (taputtelee savuja piipustansa).
LOTTA (Kuin itsekseen nuristen). Mikähän lienee tässä velkauttannakin ihmisen silmiä ja korvia myöten… vanhoilla päivillään.
JUTIKKA. Ei… ei ole vielä kuin vähä yli viidenkymmenen Vännillä ikää!
PIRKKA (Hyräilee):
Lammen laineet leikkivät niin kuin pienet lapset
(Purasee punaisen lettirihman poikki)
ja mun ovat iloni hajallaan kuin hapset.
JUTIKKA (Jatkaa omaa puhettaan). Ja vanhempipa se tämmöiset asiat yleensäkin ymmärtää paremmin kuin nää nuoret…