PIRKKA (Kertaa, pankolle kampaamaan istahtaen, hyräillen puoliääneen):
Ja mun ovat iloni hajallaan kuin hapset.
Ah tuo tukkakin!… On vanunut, kun jäi illalla laittamatta!
JUTIKKA. Ja rikas talo on vielä… Eikä entisellekään emännälleen pahaa sanaa puhunut… Vänni.
PIRKKA (Jyrkästi). No en huolisi vain Vännistä… en vaikka hänet voissa paistaisi ja vehnäjauhoissa vierettäisi… Ennen toki ottaisin ensimäisen, joka vain ovesta tähän tupaan tulee.
JUKKA (Tulee Sakun kanssa pitkävarret lapikkaat olalla. Saku juo korvosta). Tämäkö se on lopultakin sen rikkaan Jutikan talo?
LOTTA. Ka tämä Jutikkahan tätä on vielä tässä isännöinyt.
JUTIKKA (Piippuaan selvitellen). Jutikkahan tätä on isännöinyt… taloa.
JUKKA. No mitäs siinä sitte muuta kuin kampsut penkille ja miehet taloon vieraiksi (Viskaa pieksut penkille) Ompa siinä tyttö kuin kukka!… Ja pankolla vaan istuu ja tukkaansa kampaa… Emännälläkö se näin kaunis tyttö on?
PIRKKA (Ynseäksi tekeytyen). Mitäs se sinulle kuuluu… tuntemattomalle miehelle.