FEDA (Tulee oikealta, kultaiset korvarenkaat näpissä, käsi kohona.
Laulaa, läheten askel askeleelta, korvarenkaita näytellen):
Kaupungista minä kullalleni ostan kultaiset korvarenkaat. Tyttöni kaunihin polvelleni nostan ja hellät laulut minä hälle laulan.
Ulla, minun iltojeni ilo ja kaunis kukka minun poluillani.
ULLA (Lähestyy, tarjoaa korvalehtensä). No tuohon!
FEDA (Suutelee korvalehteä). No siihen suutelo!
ULLA. Ei kun rengas… No!…
FEDA (Rengasta korvaan pannessaan):
Ja yhdessä ajan minä kultani kanssa ja tiut ne ihanasti soivat. Tyttöni silmät ne hellästi loistaa ja kuu jo tähdet maita hopeoivat.
ULLA. No kas niin… Toiseen korvaan toinen rengas. (Kääntää toisen korvansa.)
FEDA (Rengasta pannen). Kultaan minä vielä kerran tyttöni puen ja hopeaisiin helyihin hevoseni… Ja yhdessä ajamme sitte talvisiakin teitä ja vapaa vihuri viheltelee ja minä kultaani näin… (Suutelee nopeasti)