LEENA (Huomaa Jorrin. Itsekseen). Sekö pahuus senkin siihen heitti!
ULLA. Ota nyt!
JORRI (Haparoi hatun eturaivollensa). Enpä minä mene naimisiin. (Ryhtyy puhelemaan Junnun kanssa.)
ULLA. No nyt sen kuulit!
LEENA (Räkättää). Mhyy!… Ikäänkuin nyt sinustakin vielä huolisi kuka… Kasattunut vanhapoika!… Tokko lie ihmiskirjoissakaan enää!
ULLA. Elä nyt suutu Leena.
LEENA (Suuttuu). Suutun kyllä… Uhallakin suutun, enkä lepy enää sinä ilmoisna ikänä. Ja vallesmannilla panetan mustalaisetkin kiini!
ELLA. Mikä riita ja elämä täällä on!
LEENA. Mikä!… En paremmin siunaa!
JORRI. Se tää Leena vain katuu… kun ei leskenä pysynyt.