Mutta Tuppinen esti. Leikillä tarttui se poikaan kiini ja lasketteli:
»Ka mitäs se nyt tää ukko Jäppinen niin kovin ulisoo?… Manasse!… Mitä sie uliset?» tenäsi hän vielä. Mutta Manasse ei sietänyt nyt estäjää. Irti Tuppisen käsistä rimpuillen ärjäsi hän vihaisesti:
»Piästä irti!»
»No, ukko Jäppinen», yritti Tuppinen vieläkin.
»Piästä!… Tahi mie purasen!» ärjäsi malttinsa menettänyt poika. Ja samassa hetkessä tarrasikin hän hampain Tuppisen käsivarteen.
»Elä sie helevetissä pure!» oudostui siitä jo Tuppinen, joka ei moista odottanut.
»Puren kyllä!» uhkaili irti rimpuileva Manasse ja tavoitti uutta puraisua niin äkäisesti että tavottaessansa aivan ärähti vihaisesti, kuten koira:
»Ääää!»
Niinpä hölmistyikin Tuppinen, päästi irti ja antoi vielä polvellansa takapuoleen. Siitäkään ei Manasse välittänyt, vaan painoi edelleen, harmi kurkussa ja itkun purina yhä purisemassa.
Ja hän tuli tietysti liika myöhään. Saunassa ei ollut ketään. Nyt häntä vasta harmitti. Ei hän viihtynyt koko saunassa, poistui, paiskasi oven vihaisesti kiini ja uhkailla mutisi: