Hän kokoili suutarinkalujansa ja kysyi:
»Kuka tietää minkälainen on aa?»
Ei kukaan tiennyt. Mestari silmäili joukkoa ja selitti:
»Aa on se puustain, joka on etupuolelta pullollaan kuin kauppias Pösön maha ja takapuolelta suoraselkäinen kuin kyynäräkeppi… Niin jotta…»
Hän etsi välillä sopivaa kengänpaikkaa, löysi sen ja jatkoi selitystä:
»Niin jotta jos sille aalle panisj tikuista jalat ja potaatin hatuksi piähän, niin se ois kauppias Pösö… Se on aa… Nyt ehtimään.»
Joukko alkoi syventyä kirjoihinsa, kirjatikulla niitä tihraillen. Jotkut tekivät salakujeita. Mestari syventyi suutarintyöhönsä, antaen toki opetusta Manasselle erittäin siinä i-asiassa. Hän selitti työnsä ohessa:
»Ja sittä sie Manasse!»
Hän kakisti kulkkunsa, sylkäsi ja selitti:
»Sie ehi ii. Se on semmoinen lyhyt, paksu puustain, jotta se seisoo kuin yks tupakkapölökky!»