Se antoi isälle vain toivoo. Hän jo tarttui:
»Ka johaan mie sanoin siulle, jotta sillä pojalla on piä kuin partaveiht.»
»On!… Kyllä on!» vakuutti Pietari Isaskaar ja kehasi:
»Jos oisin halavatun tiennyt, en tynnörii vähemmästä rukiista oisj tupaankaan piästännä paholaista!»
Isän pää alkoi mennä taas tukkoon. Suuriäänisesti kuvaili Pietari
Isaskaar opetusvaivojansa ja lopetti:
»Ja nyt sen paholainen vei koko pojan!»
Isä alkoi aavistaa jotain olevan nurin, tunsi hetken vakavuuden, muisti arvonsa ja sanoi:
»Elähään nyt ennen kun mie suan nua lasit piehän!»
Ja taiten asetti hän ne päähänsä, katsoi niiden läpi mestariin ja tiedusti nyt äsken kuulemaansa:
»Niin että mitä?»