— "Miten voisinkaan luopua Hänestä, joka on niin hyvä, suuri, jalo, viisas!… Hän on siunannut koko Litvan kansan… Hän on suonut minun isälleni ja äidilleni ainaisen, suuren armovirran vuotaa… Hän on siunannut heidän kaikki askeleensa, niin että pellonpiennar sekä nurmi on kukkamaata, jossa mettiäiset saavat joka päivä runsaan ravintonsa… Hän laittaa keväisin suuret lintuparvet Ranniston metsiin… Joka koivun latvaan on Häneltä riittänyt kaunis käki, joka kukkuu päivät hopeisiksi… Kuka toinen voisi tehdä sen!"
— "Ei kukaan", — vakuutti Gabriel hänelle.
He kulkivat jo Lemmensaaren pyhimpään. Matkalla jatkoi enkeli puhettansa, neuvoen:
— "Oikein puhuit äsken: Hän on ainoa. Usko aina Häneen, silloin sinulle aina valkenee Hänessä onni, autuus, sekä kaikki… Hän siunaa sinut silloin rauhallaan…"
Lempi läikytteli tytön, enkelin, ihmisen mieltä…
Ihastuneena, taivaan nunnapuvussa hohtaen huudahti Martva saattajalleen:
— "Oi!… En minä enää mitään pyydä!… Hän on minulle jo liian paljon suonut: Hänen lahjojansa ovat hurskas, suuri isä ja jalo, hellä äiti. Ne vaalivat minua silmäteränänsä… Hän kylvää minun yöni kuutamolla… Hän valaisee päiväni päivänpaisteella ja Hänen lahjanansa vanha Mirri minulle hyrrää unilauluansa, kun nukkuu helmaani, tai lattialle… Taivaassa varmaankin on samanlaista: niin kaunista ja aina onnellista?… Vai kuinka?"
— "Se on sinulta vielä kätkettyä… Tyydy aina elämässä siihen, mitä Hän aikanansa ilmottaa!… Jos kysyt liikaa, yli järjen käypää, niin epäilyksen siemenen saat siitä. Se siemen kasvaa aina ohdakkeita ja tukahduttaa ihmishengen onnen", — selitti hänelle taas suuri saattajansa, katsellen suojattiansa säälivin silmin.
Hyvän ja pahan kukkaset tuoksuivat lähetysten. Ilkkuen lausui Perkele itseksensä:
— "Hän itse kylvää minun kylvöäni: Hän kylvää tytön sieluun epäilystä, kun häntä varottelee tutkimasta: Hän sillä peittää Jehovansa ihmeet salaiseen, kiehtovimpaan hämäryyteen… Ja naisen henki on minun toimestani Eevalta jo saanut perinnökseen suuren, palavan halun nähdä, tuta kaikki, mikä on hämäryyteen peitettyä… Se halu saattaa tytön kyselemään ja salaisuuden sisään kurkistamaan. Ja silloin on se aika tullut, jolloin jo minä kysyn: onko totta että Hän on sinulta senkin kieltänyt? Jos aika muuttuukin, niin minun lauluni ja tieni eivät muutu sen mukana…"