Kun lempi jo kukalle pääsi.
Oli lemmen päivän sydänpäivä, lemmen hehkuvin, salainen hetki.
Päivä hellitti valoansa hehkeimmillänsä. Se lämmitti sillä koko luomakunnan, joka nukkui sen riuduttavaan lämpöön, onnellisena, kun sai täyttää suuren Luojan käskyn…
Jo kilahti kaunis kutsukello… Jo vingahti hääviulu… Lempi oli hartaimmillansa… Se oli puhtaimmillansa, pyhimmillänsä… Jo hymisi sen mairein messu… Jo vilahtelivat sen ilta-ihanuudet… Lintunen etsi pesänpaikkaa… Se rakenteli jo vuodettansa: pienoista pesää… Ruohokossa kihisivät hyönteishäät… Kala kuherteli aallon alla, pedonemo imetti pieniänsä onnellisena ja näkymätön esirippu peitti suurta salaisuutta…
Suuri hiljaisuus täytti kaiken… Lemmen sävel hiipi hiljaa soittimessansa… Arkana kosketteli se hentoa, herkkää kieltä… Tuuli oli puhjennut tyveneksi ja hedelmän herkullinen maku tuoksusi kaiken seassa. Ylevänä selitti enkeli Martvalle:
— "Noin raataa täällä koko luonto. Se odottaa yhtenä ainoana morsiamena sen sulhasen suuteloa, jonka nimi on aurinko… Se suuri sulhanen herättää samalla suutelollaan koko luonnon lemmen työhön, niin miehen, kuin myös naisen…"
Martva varjosti silmiänsä auringon valolta… Hän oli saanut siltä jo suutelon: täysikäisyyden, vaikka ei hän sitä vielä tajunnut… Ylevänä jatkoi Gabriel:
— "Ilman sitä suurta suudelmaa ei voisi mikään antaa hedelmälleen elämän ihmeen-suurta olemusta, ei sitä kypsentää, ei siihen luoda ja sille perinnöksi jättää suurta aarretta, jonka nimenä on henki ja jonka sammuessa kulta, helmet, ja taide, soitto, linnat, rakkaus, hyve ja kauneus, tiede, sekä kaikki muukin olisi erämaan arvotonta, juoksevaa hietaa, jossa ei ole ollut eikä ole elämää…"
Lemmenlauluksi muuttui jo linnunpoikasen liverrys… Neidon tunne alkoi puhjeta tytön povessa… Molemmat olivat kuulleet auringon äänen… Silmiänsä varjostaen astui Martva häähuoneen suureen salaisuuteen, puhellen:
— "Täällä on outoa ja ihmeellistä!… Valo, lämpö, kaikki täällä on kummaa… Kaikki täällä raataa hartain mielin kuin Luojan temppelissä, tehden jotain runollista, jota en minä jaksa ymmärtää… Varmaankin on tämä joku pyhä paikka…"