— "Hän aikoo Jehovaa palvellessansa paljastaa elämänsä… Se tapahtukoon!… Hänen elämänsä on minun henkeni hedelmä ja sillä hän aikoo lääkitä niitä, jotka ovat sairaita Jehovan edessä. Jokaisena hänen tekonsa siemenenä olen ollut minä: hänessä asuvan pahan voima ja olemus. Siksi täytyy jokaisen, joka maistaa hänen henkensä hedelmää, saada minun henkeni…"
Hän käveli ylpeänä, enkelien riemuitessa, ja lisäsi:
— "Hänen henkensä hedelmiä maistettuansa on heille käypä kuin Adamille ja Evalle hedelmän syötyänsä: He pakenevat Jehovaa ja heidän hedelmästänsä on syntyvä jo uusi Kain."
— "Se on totisesti tapahtuva", — vannoivat enkelit.
Perkele lisäsi Harhamaa tarkottaen:
— "Hän antaa Jehovan sairaille vahvan annoksen taudinsiemeniä… Hän pesee Jehovan puhtaat lapset elämällänsä, joka on Jehovan edessä saastaa…"
Hän alensi äänensä maata-matavaksi ja lopetti silmissä piruntuli, kasvoilla kavalin ele:
— "Ja kun hän tulee maljoinensa Jehovan kirkon permannolta, niin ihmiset eivät tiedä pitää varaansa, vaan luulevat hänen astiaansa rippikalkiksi… Sillä Jehovan Mosesta ja profeetoita eivät ihmiset usko, mutta kun fariseus sanoo, että hän on publikaani, joka muka tulee Abrahamin helmasta, niin kaikki seuraavat häntä."
Mietteissänsä lopetti hän vannovalla äänellä:
— "Minä olen Harhamasta nähnyt niin paljon vaivaa, etten minä enää voi häntä käsistäni päästää. Hänen hetkellinen lankeemisensa Jehovaan oli pakollinen, sairauden puuska, eikä siis siveellinen, sillä ainoastaan vapaaehtoinen on minun ja Jehovan edessä siveellistä ja oikeaa."