Yhä viettelevämpänä soi pahan lemmensoitto… Sen laulu oli lumousta… Suuri tiehaara odotti… Mutta rauhallisena selitti Martva:
— "Miksi minä valitseisin pahan, jota en edes tunne?… En tiedä mitä on paha, kun olen elämässä aamusta iltaan nähnyt pelkkää hyvää… Miksi valitseisin pahan, kun kerran olen hyvään tyytyväinen?… Minun mielestäni on hyvä kaikkein paras elämässä. Se on parempi kauniin käen kukuntaakin, kauniimpi kevään kukkaa, pääskynpoikaa ja mieluisampi vanhaa Mirriäkin, joka helmassani nukkuessaan hyrrää… Suo minun siksi sinun kerallasi nyt käydä oikealle, hyvän tielle!"
Hyvän kukkaset iloitsivat. Jalona lausui Gabriel:
— "Nyt kiitos Sinulle, Isä maan ja taivaan!… Sinä olet taas osottanut, että Eevan synti ei kaada Sinun valtakuntaasi. Sinä olet osottanut, että ihmishenki ei voi unohtaa paratiisiansa, vaan pyrkii sinne takaisin tuskienkin tietä käyden… Mutta tule, Martva, kerallani puhtaiden morsius-unelmien maille!"
* * * * *
Lemmen runous helskyi taas hengen runouden säveleen seassa. Kulkijat tulivat Lemmenvirran rantaan. Siinä antoi enkeli merkin. Oitis ilmestyi kaunis pursi. Purtta osottaen kehoitti enkeli suojattiansa:
— "Astu veneeseen! Sinä olet valinnut hyvän osan, kuten Maria muinoin Jeesukselta…"
Martva astui veneeseen asettuen teljolle… Gabriel ohjaa kulkua, viitaten kädellänsä virralle, mihin on venettä vietävä… Vesi on vaaleaa, virta soluu aallotonna… Rantalehdossa ovat puut puhtaanpunaisia, latva latvan tasalla… Punavuorena kohoaa niiden peittämä rantavaara… Rannoilla pesivät valkeat linnut, toiset uivat laulellen joella… Ranta kasvaa kortteikkoa, ei harvaa, ei tiheää, vaan semmoista, joka sopii rannan kauneudeksi… Korte on itse kauneutta, päässä valkoperho kukkaisena… Virta ei tee värettä, ei tuuli aaltoa nosta… Keskijoki on punaisilla rakkaudenkukilla harvakseensa siroteltu.
— "Täällä on niin ihanaa!" — kuiskasi Martva silloin hiljaa.
Gabriel hymyili ylevänä, rauhallisena ja johti purtta aina edelleen.
Vene solui säveleenä… Se viilsi vettä äänetönnä, airot siipinä sivulla… Ei ottanut airo veteen… Koholla kulkivat ne kuin peljäten kastuvansa… Rantalehdossa lauloivat valkeat linnut… Ne lauloivat onnea häihinsä soutajalle… Pilvi punoitti, päivä paistoi pilven raosta… Takana olivat lapsuuden muistot, edessä lemmen unelmat… häärunous… morsiamen iki-onni… Tahraa ei näkynyt missään… Sielu oli puhtaampi kuin valkolintusen väri punaisessa rantalehdossa…