— "Kyllä siinä, Teidän ajatuksessanne, pastori, on jo sitä makua, että… ei se vain ole ihminen muuta kuin sitä mitä siitä on Harhama teoksessansa järkeillyt… ja samaa mitä on Darwinkin puhunut."
Oolavin mieleen muistuivat hänen viime-aikaiset mietteensä "Litvan laulun" ajatuksista. Hän oli yhtenä korvana. Nuori pappi iloitsi, että sai tilaisuuden tunnustaa rohkean uskonsa, vakuuttaa, että Jumala pysyy maailmoidenkin eikä ainoastaan eri oppien hävitessä. Hän selitti:
— "Miksi vanhinta tai alku-ihmistä sanotaan: ihmisapinaksi vaiko apina-ihmiseksi, se on saman tekevä. Raamatun mukaan on pääasia se, että ihminen ei ole korkealle kehittynyt apina: tavallinen elukka, vaan on hän kuolematon henki, joka on Jumalasta lähtenyt. Mitä tietä hän on Jumalasta lähtenyt ja nykymuotoonsa kehittynyt, siitä ei raamattu hiiskahdakaan…"
Aatteelan katseesta voi lukea, että hänen aivoissansa oli kokonainen järjen työpaja täydessä työssä.
Vilkkaasti, ikäänkuin jotain uutta muistaen, kysyi häneltä nuori pappi:
— "Eikö kehitys-opin ja geologian mukaan korkein laji ole ilmestynyt viimeisenä?"
— "Kyllä, kyllä!" — myönteli Aatteela hitaasti.
Pastori Aamusto tarttui nopeasti:
— "Ja eikö kehitys ole pysyväinen?"
Aatteela myönsi niin olevan. Suuret kysymykset nousivat aaveina
Oolavin eteen. Pastori Aamusto jatkoi: