— "Luomisesta asti on Hän sinua kehittänyt sitä varten, että julistaisit itsesi täysi-ikäiseksi, ottaisit ihmeen avaimet haltuusi ja päästäisit Hänet lepoon…"
Tiedonlähteellä karkeloivat kauniit neidot… Ne huiskuttelivat suurta salaisuutta liinoinensa… Kaikki kutsui Oolavia… Perkele lisäsi vielä:
— "Hän lausui luomisessa; 'Tehkää maa alamaiseksenne!'… Tahdotko totella Häntä?… Haluatko nousta Hänen istuimellensa, jonka Hän on tarjonnut sinulle?…"
Hänen sanansa ja katseensa lumosi… Oolavi värisi. Hän tahtoi.
Sokeana lausui hän:
— "Sinun puheesi on kaikki oikeaa, vaikka se on sumuun käärittyä. Näytä minulle nyt koko ihmeen syvyys!… Minä tahdon tietää kaiken sen, mitä Hänkin tietää… Silloin voin päättää onko minulla oikeutta nousta Hänen istuimelleen… Minä tahdon nähdä kaikki… Kuuletko!… Näytä minulle nyt kaikki!"
Hän puhui kiihkoissansa, katse hurjana. Lumous painoi häntä. Kylmänä vastasi Perkele hänelle:
— "Minä en vielä tunne sinua… Suuriin tehtäviin ei kelpaa tuntematon toveriksi… Muistathan miten Judas petti kerran Mestarinsa suuressa tehtävässä…"
Se vilahti kuin salainen punainen vaate Oolavin edessä. Hän
kiihtyi… Hän tavotti jo salaisuutta käsin kiinni. Sormet paloivat.
Kaunis soitto tuntui olevan hänen käsistänsä pois pääsemäisillänsä…
Kiihkoisena huudahti hän Perkeleelle:
— "Epäiletkö sinä minua nyt jo petturiksi?… Uskallatko?…"
Kauniimpina ja aina kauniimpina huiskivat salaiset liinat neitojen käsissä… Oolavin vavistessa vastaili Perkele hänelle: