— "Tähän asti olet uskonut ukkos-ilmaa Jumalan ihmetyöksi… Ja uskosi olikin oikea, sillä se on Jumala, joka hallitsee ihmettä. Nyt saat sinä nousta sitä hallitsemaan… Saat nousta Hänen valta-istuimelleen… Ota tämä tomu ja heitä ilmaan, niin olet tehnyt ihmeen, kuten Jumala, ja olet tullut Jumalaksi…"
Oolavi totteli ja heitti tomun ilmaan. Se herätti oitis sähkön toimimaan… Kirkas salama sävähti. Hirmupauhu riehahti ankarana, kuin olisi se vuorta reväissyt. Salaman huikaisemana säikähtynyt Oolavi huudahti kauhuissansa:
— "Oi, ukkonen!… En tahdo minä nähdä enempää."
Uusi salama sinkosi korkeudesta. Pauhu räjähti entistä hirvittävämpänä… Vuoren kiviseinät huusivat ja ulisivat sen raikua kerraten ja lisäten. Peljästyneenä huudahti Oolavi Perkeleelle:
— "Jo riittää!… Riittää!… Riittää!… Kuule!… Lakkaa!"
— "Ei vielä riitä… Tämä on vasta alku", — vastasi Perkele kylmänä.
Salamat sinkoilivat… Koko luola hohti jo tulena… Hirmuräjähdykset ulvoivat vuoren onkaloissa… Yhä yltyi tuli… Koko luolan holvi sylki jo salamoita… Pauhu huusi maan allakin… Kumea kaiku repi vuoren seinää… Salamoita vältellen huusi Oolavi:
— "Sinä olet minut hornan maille tuonut… Jo riittää tämä!…
Pysähdytä ihme!"
— "Se teko olisi taas uusi ihme", — ilmoitti Perkele vastaukseksi.
Tulipunaisena hohti jo koko holvi… Virtanaan valui sieltä salamoita… Niiden iskemistä sinkoilivat kivet säpäleiksi… Kaikki pursuisi tulta… Koko luola oli jo helvettinä… Pauhun seasta huusi Oolavi: