— "Hänellä on niin paljon minusta suremista!… Liian paljon tuhlaa Hän minulle armoansa… Siksi ei Häneltä riitä kaikille kylliksi sitä… Hän saisi nyt jo minut unohtaa ja pitää huolta muista paremmista…"
Hienoimmat elämän runokielet soivat… Hellin käsin hoiteli enkeli hentoa ihmishenkeä. Hän puhui:
— "Ei koskaan lopu Jumalalta armo, ei aika, eikä myöskään rakkaus, hyvyys… Jokaiselle riittää Häneltä armorikkautta… Hänen pilvensä kantaa vettä väsymättä. Päivä jakaa valoansa, yö runouttansa… Hän antaa rauhan sille, joka ei luovu Hänestä eikä kuule kiusaajaansa… Lähde mukanani, niin saat nähdä miten hyvä Hän on ja miten kaunis on Hänen olemuksensa… Äsken näit jo miten viisas Hän on."
Hän antoi merkin… Silloin laskeutui kaunis punainen pilvi… Se kääri heidät utuihinsa… Se vei heidät sinne, missä ihmishenki saapi nähdä vilahduksen Jumalan suuresta hyvyydestä ja kauneudesta.
Suuri kaikkeuden runous alkoi suoltua kehiltänsä. Sitä osottaen selitti Gabriel saatettavallensa:
— "Nyt näet kuinka hyvyys Jumalasta tulvaa, kuin armain aamuvalo auringosta… Se peittää seudut illoin iltaruskoon ja aamuin ihanimpaan aamun punavaloon… Ja päivin taas Hänestä tulvaa valo ja öisin rauha sekä runous…"
Suuret ruskoliinat hulmusivat… Aurinko kantoi valoa, kuu kirkkautta, tähdet öistä runoa maahan… Ihastuneena huudahti Martva:
— "Niin: Hän on ihmeen kaunis, puhdas runous!… Hänhän se kylvää lehdot lintusilla… Hän soinnuttelee illan ihanuuden kauniiksi kaikupohjaksi käen kukunnalle… Hän laatii suuren taivaan runouden…"
Neidon mieli värisi runona… Kasvon kauneus sointui kädessä olevan kukan väriin, hengen puhtaus kaikkeuden kauneuteen. Gabriel jatkoi selitystänsä:
— "Katso: Tuolla raataa Hänen kätenänsä luonnonlaki yöt ja päivät. Se kantaa vettä maasta korkeuteen, muodostaen siellä pilvet… Tuulena kantaa se pilveä kuin suurta vesiseulaa, kastellen kuivan maan… Tuolla puhdistaa Hän ilmaa ukkosella… Tuolla availee Hän ihmissilmää näkemään luonnonvoiman. Siten tarjoaa Hän ihmiselle kättänsä avuksi siinä taistelussa, jolla on erämaa muutettava uudeksi paratiisiksi, jossa ihmishenki nukkuu Hänessä iki-onneen kuten lapsi, joka on päässyt isänsä sylin rauhaan nukkumaan…"