Martva rukoili edelleen:
— "Ole Sinä nyt isäni ja äitini ilona! Tee heidän elämänsä ehtoo lauvantai-illaksi! Sirottele tuoreilla havuilla heidän tiensä!… Puhkaise jokainen uusi aamu heille kukkana yöstä, anna päivän lentää perhosena ja muuta jokainen ilta valoisaksi joulukuuseksi, josta kauneimmat kynttilät tuikkivat, ja seulo heihin yöksi rauhallisimmat unesi!"
Perkele katseli rukoilijata kuin haukka puhtainta pulmusenpoikaa, kun se heiluu turvatonna hienon koivunvarvun varassa, siipi heikkona, eikä ole emä elossa ja isä on joutunut pyydystäjän paulaan. Katse kavalana, käsi leuvassa, järkeili hän ivallisesti:
"Se naikkonen Sun temppeliisi kuin ansaan houkuteltu on… Vaan sitten en oo enää hiisi, jos moinen saalis verraton ei täällä suoraan mulle paulaan kuin kypsä tyttö pojan kaulaan lennähdä!… Ah, sä lintunen!"
Enkelit kuulivat herransa puheen… Pienet, kauniit posket puhkesivat silloin kauneutensa kukkaterälle. He keinuivat näkymättömistä keinuissansa, yhdet nuora-, toiset lauta-, kolmannet varpukeinuloissa, laulellen keinunnan muaksi herrallensa ylistystä:
"Sun kunniaas keinu nyt heilahtakoon näin kauniisti!… Korkeelle!… Nyt alas taas! Nyt keinuissa seisten, kauniisti, näin saa taipua polvi sun kunniaksesi… Vaan silloinkin heilukoon keinu! Maan tyttönen siellä! Sä kiinni jo oot. Kun herramme tahtoo, me viemme sun pois. Saat kanssamme keinua kohta. Nyt suukkosen sormelta, herramme suur, kuin lintusen luoksesi laitamme näin… Ja keinut ne keinuvat aina…"
Martvan sielu kulki etemmä taivaan vedenselälle… Virta vei venettä sinne kuin iltatyyni laulunhyminätä… Ranta on nunnan mielenrauhaa, virta kauniin kirkkomatkan muistelmata… Kaisla on tarua, lumme laulua ja metsässä asuvat autuaiden henget, elämä yhtenä ilona… Heillä on maja kaikkialla, kuten varpu lintusella, metsän jumalalla mätäsvuode… Ruumis on heillä kauneutta, puku puhtautta.
Kauniit ovat ne kuvat, jotka kumpuavat puhtaan neidon povesta…
Martva rukoili, olemus yhtenä hartautena:
— "Pidä Sinä minun sydämeni puhtaana! Pese minua joka aamu päiväsi kirkkaudella! Anna koko elämäni olla kirkkomatkaa, joka johtaa tänne Sinun huoneeseesi! Suo kaikkien toimieni olla polvistumista Sinun alttarisi edessä, jossa ei ole synnille oksaa, mille istahtaa, vaanimaan turvatonta linnunpoikaasi!"