Kauniit keinut keinuivat Perkeleen edessä ja laulu hyväili hänen korviansa. Leuka kädessä, katse ivahymynä, kynnet iskuun vedettyinä tarkasteli hän rukoukseen vaipunutta, järkeillen sen rukouksen kuultoansa:
"Voi miekkonen! Voi lintu arka, mi perhos-usko sulla on! Niin monen moni pappiparka, kun alttarilla, kunnoton, kiitosta hoilaa Jehovalle, siin' itse kauhtanansa alle mun temppeliäin rakentaa!"
Yhä enemmän ihastuivat enkelit herransa voimaa ja viisautta. Hiljaa heiluivat kukkaiskeinut… Pienet jalat notkahtelivat sulavina… Polvi oli taipuisa, pohje lapsen pehmeä pohje… Lautakeinut nousivat ja laskivat ihmissilmään näkymättöminä, ilma ainoana varana… Oksakeinut notkahtelivat, lehtevinä, vihreissä kevätpuvuissa… Taas heilauttivat enkelit keinunsa korkealle laulaen ylistystä, toisillensa kukkia heitellen:
"Sun valtasi, voimasi verraton on. Nain keinuen laulamme kiitosta ain'. Nyt kukkia viskomme kauniisti, näin… Nyt ensiksi pienoinen pyörähdys!… Nyt kumarrus sulle, sa tutkimaton! Me viskellen vaihdamme kukkia taas… Ja riemusta keinu nyt heilahtakoon, kun joukkoomme korjaat lapsosen maan pois verkoista Jehovan viekkaan! Näin kauniisti kiitosta kannamme sulle kuin kukkanen kukalle antiaan, kun tullut on kosinta-aika."
Yhä yleni Martvan sielu… Hän souteli jo taivaan vedenselillä… Vesi on siellä puhtautta, aalto on ijäksi nukkunut… Rauhallisena kuin lapsi iltauneen, on se vaipunut järvensä vesisyliin… Ranta on runoa, metsät hohtavat valohelyinä… Alli nukkuu laulussansa… Ei havahdu joutsenen laulu…
Valo välkkyy, ranta suutelee vedenrajaa… Autuaat nukkuvat aallon povella… Ne elävät vedenselällä, vapaina kuin vesilintu metsälammikon vedessä… Ne ripsehtivät rantakaislikoissa, keinuvat oksakeinuissansa kuin pulmunen pihlajan varvunpäässä… Kaikki kukkii Jumalalle, hiljaa kuin kukka auringon valolle.
Jalo on nuoren tytön sielu, kun se on vielä puhdas… Se päilyttelee puhtaita kuvia kuin metsälampi läikettänsä, kun se hymyilee rannan riippakoivikolle, joka on juuri lehteensä kerinnyt.
Martva rukoili:
— "Ole Sinä päivin päivänäni, öisin kuunvalonani! Ole minulle uusi isän polvi, uusi äidin syli! Anna elämän olla minulle armas äiti, joka valvoo puhtauttani ja johtaa minua luoksesi! Lähetä enkelisi minun elämän-oppaakseni!"
Perkele (ivallisesti):