Perkele (vaatimattomasti):
"Sydämen… taikka toisin sanoin sielun…"
Hertta (iloissaan):
"Et enempää!… Sä olet ihmeellinen! Ei ykskään mies oo ennen sua vielä niin vähään tyytynyt!…"
Perkele (vaatimattomana):
"Mut minä aina niin vähään tyydyn…"
Hertta (päätään keikauttaen):
"Hyvä on!… Siis ota se mitä pyysit: sielu!… Min' en siitä välitä mitään!… Menköön moinen rani!… Ei siitä kukaan rahaa mulle maksa…"
Nuorten joukko saapui nyt heidän luoksensa… Nauru helisi… Joukko solisi hilpeänä… Leikillänsä kysyi eräs pojista Perkeleeltä:
"Osaatko laulamalla lemmen nostaa?"