— "Hän on niin puhdas… Kuinka hän voisi silloin levoton olla!…"
Pappi katseli Martvaa kuin raamatun Mariaa ja selitti:
— "Se kaunis, runollinen kuva, joka syntyy lukiessamme Mariasta, ei ole turha kuva: Se on se mielenrauha, jonka Maria sai, ja jonka saa jokainen istuutuessansa Jeesuksen jalkojen juureen. Jos siis olet joskus levoton, seuraa Mariaa ja sinä olet oikean osan valinnut…"
Martva vajosi ajatuksiinsa ja raamatun runouteen. Mietteissänsä kyseli hän:
— "Minä kerran ajattelin, että kenties olen tietämättäni tehnyt ihmisille pahaa ja levottomuuteni johtuu siitä… Toiset ihmiset taas sanovatkin, että ihmisiltä on anteeksi pyydettävä, sillä heille kuuluu anteeksi antamus, koska heitä vastaan rikotaankin…"
Hurskas pappi oli valmis ohjaamaan kysyjää. Hän kysyi:
— "Jos sinä rikot naapuriasi vastaan, esimerkiksi vahingoitat hänen mainettansa, voitko sinä saada sen anteeksi, jos sitä pyydät toiselta naapuriltasi?"
— "En tietysti", — vastaili Martva ajatuksissaan, eläen kokonaan taivaallisen runouden puhtailla mailla.
— "Sinä vastasit oikein. Ja miksi et?" — jatkoi pappi.
— "Siksi että se maine oli toisen, eikä sen jolta anteeksi pyysin", — selitti Martva.