"Mutta muista panna se kultakehykseen."
Perkele:
"Sen ympärille ma sovittelen voitonseppeleeni!"
Iltamo:
"Ai miten hieno maku sulla on!"
Elämänpuu puhkesi silloin täyteen kukkaansa… Suuri henki loihti Harhasaaren häälumot nuoren Iltamon nähtäviksi… Litvan maat hymyilivät yhtenä runona kesä-illan hämyihin peittyneinä… Keskellä niitä nousi uljas linna… Sen kuninkaana istui jo Oolavi… Orjajoukko kiskoi hänelle rikkautta maasta, soista, vesistä, jopa vuoristakin… Linnaa ympäröivät ihanat puistot, joissa lahorastas kilpaili satakielen kera laulannassa… Käkipari kukkui vaaran koivikossa säestäen kilpailua kukunnallaan… Se'es päivä paistoi… Maa kantoi kukkakuormaa… Herkullinen tuoksu täytti Ilman ja puiston siimeksestä kuului kaunis lemmenlaulun hyminä… Siellä odotti häntä onni… Häälaulu soi somasti… Sulhasen syli odotti… Häärunous peitti kaiken… Hänen edessänsä hohti kaunis elämänpuu, jonka oksalla riippui lempi kauniina hedelmänä… Se lempi oli ihana nähdä ja suloinen antamaan iki-onnen…
Silloin himmeni maineen punavuori kokonaan… Nuori nainen janosi lempeä… Hän kääriytyi kauniisiin hää-yön unelmiin… Lemmen käet kukkuivat, sen paulat punoutuivat… Kaikki muu unehtui… Kiihtyneenä, lamautuneena huudahti jo nuori nainen:
— "Minä annan kaikkityyni Oolavista!… Minä tahdon hänet… hänet enkä muita…"
Kun elämänongelmat alkoivat kupliksi kevetä.
Varpunen värisi, pieni siipi kylmänsuojana. Aurinko hohti kylmänä pakkasen pyöränä.