— "Niinpäs tuli pieti, kuin ennustin," — rehenteli Harteva jatkaen:
— "Voiko siis mitään vapaamielisyyttä olla… muuta kuin anarkia?"
— "Kyllä se, juukeli, siltä tuntuu, kun oikein ajattelee", — myönnytteli Oolavi. Harteva sai siitä pontta puheeseensa ja vannoi:
— "No johan sinä lopultakin saat järjen päästä kiinni!… Olenhan minä sinulle vakuuttanut, että ei voi olla muuta kuin anarkia ja sitten sen vastakohta vanhoillisuus eli ahdasmielisyys… piru hänet vieköön! Se sinun vapaamielisyytesi, jota Ounasto on sinulle syöttänyt, ei ole muuta kuin anarkismin häntä, tai sitten ahdasmielisyyden saparo…"
— "Sekaa kortit, äläkä filosofoitse!" — käski Horsma.
— "Anna Yrjön filosofoida", — tarttui Oolavi. Kortteja sakatessansa jatkoi Harteva:
— "Heitä sinä, Oolavi, siis hiiteen se Ounaston oppi!… Eihän vapaamielisyys ole muuta kuin olematonta lirun-lorua… mahdottomuutta, koska sen, ollakseen vapaamielinen, pitäisi antaa kaikkien tehdä mitä tahtovat… Tyrannienkin ja anarkistien sen pitäisi antaa tehdä mitä tahtovat, sillä muutenhan se olisi ahdasmielisyyttä… Risti on valttia…"
Kortit läiskivät taas. Hei-huudot säestivät läiskettä, ja rahat vaihtoivat omistajia. Kun rahat oli jaettu, kysyi Ilanne paperossi hampaissa:
— "Etkö sinä, Yrjö, ole enää puoluekarvaltasi 'ei-mikään'… kun kehut anarkismia?…"
— "Eee-i!… En minä viitsi sitäkään olla… Minä olen kääntynyt anarkistiksi", — ylvästeli Harteva, lyöden kortteja pöytään.