— "Se nyt on taas toinen asia", — väitti Oolavi.
— "Sotke kortteja äläkä minun selvää meininkiäni!" — kiivastui Harteva jatkaen: "Entä jos vapaamielisyys on oikeaa, eikö sen pidä vapaamielisesti myöntää, että vanhoillisetkin saavat olla ja hallita miten haluavat?"
Oolavi mietti asiaa ja myönteli:
— "Kyllähän se on niinkin… jos sinun ajatustasi käyttää…"
Harteva sytytti sikarin, puhalsi paksun savupilven suustansa ja järkeili edelleen:
— "Jos vapaamielisyys ei vapaamielisesti myönnä kaikkien olevan oikeassa, vaan ahdasmielisesti karkaa muita vastaan ja väittää ainoastaan itsensä oikeassa olevan, senkö juuttaan vapaamielisyyttä se sitten on!… Ahdasmielisyyttähän se on, joka on vielä niin raukkamaista, että ei uskalla tunnustaa olevansa ahdasmielisyyttä!… Mikä se on valttia?… Ruutu!… Nyt tuli tupen rapina!… Yksi valtti vain ja sekin huono… Pieti tulee, vaan tulkoon… Hei, pojat!"
— "Hei!" hihkaisi Horsma.
— "Lyö päälle!" — kehotti Voima uljaana.
— "Lyön kyllä!… Hei!" — ylpeili tanakka Ilanne lyöden kortin pöytään.
— "Minä kaadan."