Kaikki neljä, (riemastuen):
"Laula siis nyt meille oiva laulu."
Harteva (riemuissaan):
"Laula, taatto, nyt kunniaksi rakkaan ottopoikas… ja vaikka opiksikin pieni laulu."
Perkele (laulaa):
"Olipa kerran viisas isä… Ei ämmälauri ollut mies Kun hälle syntyi perheen lisä, pikkuinen poika, josta ties hän harmin saavan, ellei soita sen selkää nyt jo aikanaan ruoskalla… ukko aprikoita nyt alkoi, miten soittaa vaan…"
Kaikki neljä (hämmästyneinä):
"Se oli lemmon huono isä-ukko."
Perkele (ivallisesti laulaen):
"Kun poika-pahuus alkoi huutaa ja sätkytellä koipiaan, niin viisas isä etsi luutaa, sai siitä varvut patukkaan… Sen silkoseksi aivan riipi, kun poika siinä teutaroi, luo pikku herran kehdon hiipi ja antoi selkään että soi…"