Harteva (kauhuissaan):
"Kuin petomainen isä olikaan!"
Perkele (jatkaen laulua):
"Kun poika vankemmaksi varttui, ja koitti hiukan mellastaa, ruoskaansa ukko oitis tarttui ja mäiski, jotta notkui maa! Läks poika viisauden hakuun… sai kultalyyran otsalleen… Vaan sitten pääsi viinan makuun… renttuili aikaa kappaleen.
Kuul' isä pojan käyneen totiin: hän uuden selkäsaunan sai. Vei ukko hänet viimein kotiin: hän siellä piikatytön nai. Nyt raataa hän kuin kunnon jätkä pellolla isän ainiaan: täll' aseena on köydenpätkä, hän sitä käyttää ruoskanaan."
Harteva (kauhistuen):
"Ei kerrata sun lauluas tee mieli."
Perkele:
"Se poika myös ei taaton paitaa juonut."
Harteva (epäillen):