Hän otti maasta palikan, muutti sen ihmeen ihanaksi taikahuiluksi ja antoi Oolaville… Oolavi soitti sillä parvekkeen alla… Suuri kiusaaja lauloi soiton säestyksellä:
"Kun huilun ääni sulle tään tervehdyksen tuo, niin avaa ovi mulle ja luokses tulla suo! Sun luonasi, oi armaani, on kaikki minun onneni."
Mirja kuuli kauniin soiton ja laulun ja riensi katsomaan soittajaa…
Sydän värähti… Hän lausui ihastuneena:
— "Kuinka kaunis laulu sekä soitto kuuluu!… Ja entäs soittaja!…
Hän varmaankin on kuninkaan kaunis poika!…"
Oolavi kuuli puheen ja huudahti:
— "Hän on kaino… ja kaunis… viaton!… Vie minut hänen luokseen!"
Perkele ihastui… Hän lausui Mirjalle, lumonäylle:
— "Sun lintusesi toi pojalleni sinun kukkasesi ja kutsusi… Hän tuli nyt luoksesi…"
Tyttö, elämänpuun kaunis kukka, pukeutui kauneimpaan väriinsä, viattomuuteen, ja huudahti:
— "Tämä varmaankin on unta!… Mitä varten hän tuli tänne?"