— "Sormustansa tuomaan. Siis päästä alas kaunis köynnöskerros", — selitti Perkele.
Kainommin entistänsä lausui Mirja:
— "Minä pelkään… Nyt on yö… Jos isä herää…"
Ne sanat saivat Oolavin hätäytymään… Hän lausui Perkeleelle kiihkoissansa:
— "Ah, puhu!… Suostuttele!… Hän on ujo, armas lapsi!…"
— "Toki autan sinua", — lupasi kiusaaja, Mirjalle selitellen:
— "Lemmen-asioissa ei isä lastansa saa lähetäkään…"
Ja sormusta näytellen lisäsi hän:
— "Nääs tätä, Mirja!"
Mirja näki sormuksen… Köysiporras oli jo valmis… Oolavi huudahti: