— "Mitä varten sinä tyrkkäsit?… Hei, sinä puupää!…
Katupatsas!… Kuuletkos sinä?…"
Kun Oolavi ei kuullut, käveli mies hänen jäljestänsä, haukkuen:
— "Maltahan, piru!… Kulkee kuin ummessa silmin ja astua pamahtaa vastaan ja… koiranpenikka… tyrkkää vielä ihmistä… Eh, sinä toljake… kuuletko, katumittari… Minä sinulle näytän!" — lopetti hän huutaen ja heristellen poistuvalle Oolaville nyrkkiänsä. Sitä tehdessään tölmäsi mies vastaantulijaa vastaan, joka alkoi kirkua:
— "Paholaisen retkale!… Piruako sinä kadulla saarnaat ja tyrkit!"
Mies puolustautui, huutaen:
— "Missäs minun pitäisi tyrkkiä?… Häh! Kotiinko minun pitäisi mennä tyrkkimään?…"
— "Opetan minä sinut, katurosvo", — uhkaili toinen.
— "Koitappas opettaa!… Entä oikeus missä on?… Ja entä poliisi!… Opetan!… Entä missä minua tyrkättiin?… Kadulla!… Jumaliste kadulla…"
Miehet ryhtyivät riitelemään. Suuri väkijoukko kokoontui sitä kuuntelemaan, ja ottamaan osaa. Yksi puolusti yhtä, toinen toista puolta. Syntyi yleinen rähinä, jonka keskeltä kuuluivat kovimpina kahden päähenkilön haukkusanat. Mutta Oolavi ei huomannut mitään. Hän riensi edelleen kiihkoisena ja jatkoi laskuansa:
— "Vaillingin minä täytän ensimäiseksi… Ja konnahan minä olisinkin, jos en täyttäisi… Ihan penniä myöten täytän… isän ei pidä saada vihiäkään asiasta…"