— "Sano suoraan, jos ei ole!… Hih!" — hihkui Vaanja.
Martvan avuttomat silmät vilahtivat Oolaville. Katkera pala nousi vielä kurkkuun. Rähinä yltyi huudoksi. Joukko piiritti Oolavin ja tiukkasi yhä:
— "Sano onko sinulla rakastajatar, vai pitääkö hankkia…"
— "Huutakaa viinuri ja käskekää tuoda tyttö!… Viinuri…
Ihminen!… Hei, ihminen!"
— "Ei sillä ole rakastajatarta… se on vielä lapsi… Mene, Yrjö, hae sille tyttö!" — viisasteli Horsma.
Sana "lapsi" koski Oolaviin. Hän ei tahtonut olla "lapsi"… Harmiansa salataksensa tekeytyi hän huolettomaksi. Joukko ei hellittänyt, vaan tenäsi yhä ivaillen:
— "Oletko sinä noin suureksi iljennyt kasvaa, ilman vakituista rakastajatarta!… Oi-joi, Oolavi!… Suuri lapsi!…"
Oolavin miehentunteet ärtyivät ja loppumattomiin kertautui hänelle ivailu:
— "Oolavi!"
— "Aa, sinä, Oolavi…"